Aita taloyhtiön pihalle

Taloyhtiömme pihamaa on tähän mennessä ollut avointa tilaa, jota jakamassa on ollut ainoastaan pieniä aroniapensaita, jotka nekään eivät ole olleet asuntoihin kuuluvien pihojen rajoilla. Taloyhtiöön kuuluu kolme rakennusta: kaksi paritaloa ja yksi erillistalo. Koska oma asuntomme on taloyhtiön keskimmäinen (erillistalo), koimme hyväksi ratkaisuksi rakentaa väliaidan, joka rajoittaisi esimerkiksi taloyhtiön lasten kulkua pihamme läpi. Naapurimme olivat myös suunnitelleet samantyyppistä ratkaisua, joten päätimme yhdessä ottaa asian puheeksi taloyhtiön kokouksessa. Taloyhtiön kokouksessa kukaan ei vastustanut ideaa ja niin projekti lähti käyntiin.

2. Tavoite

Aidan korkeus on n. 100 cm. Aita tulee olemaan noin 30 metriä pitkä, se ulottuu tontin takareunasta autojen pysäköintipaikalle saakka nurmialueen reunaan, joten asuntojemme väliin tulee selkeä raja. Aidan rakennustyyli on melko tiiviinoloinen, joten se antaa jonkin verran myös näkösuojaa. Tarkoitus on myös porrastaa aita tontin pinnanmuotojen mukaan. Tällä haavaa on tarkoitus rakentaa aita vain toiselle puolelle taloamme, toisen puolen aitaa emme ole vielä edes suunnitelleet.

Ensimmäinen suunnitelma aidasta. Saimme digikameran lainaksi, joten otimme aidan paikasta kuvan, ja 3D-mallinnusohjelmalla piirsimme maiseman päälle aidan. Aita ja maisema eivät ole mittakaavassa.

3. Tarvikkeet

4. Projektin aloitus

Aitaprojektimme alkoi jo kesällä 2001. Ensin selvitimme pykäliä ja asetuksia, joihin mahdollisesti tulisi kiinnittää huomiota aitaa rakennettaessa. Ensinnäkin lupa tuli saada taloyhtiöltä. Yhtiössämme on vain viisi huoneistoa, ja pienen keskustelun jälkeen kaikki olivat yhtä mieltä siitä, millaisen aidan ja mihin saa rakentaa. Rakentajan vastuulle jäivät kaikki mahdolliset kustannukset aidan rakentamisesta ja lupien hankkimisesta viranomaisilta. Taloyhtiön hallitus esitti kuitenkin myöhemmin, että aitojen kunnossapidosta vastaa taloyhtiö. Näin varmistetaan aitojen kunnossa pysyminen ja yleisilmeen rapautumisen estäminen. Esitys meni läpi.

Seuraavaksi otimme yhteyttä kunnan viranomaisiin. Selvisi, että rakennuslupaa ei tarvita, jos aita on korkeintaan 120 cm korkea. Aita ei myöskään varsinaisesti muuta yhtiön julkisivua, sillä aita rakennetaan jakamaan taloyhtiön tonttia, ei eristämään sitä naapureista tai maantiestä.

Melko tarkan visuaalisen suunnittelun jälkeen linjasimme narulla aidan paikan ja upotimme maahan aitapiikit. Aitapiikit ovat n. 50 - 60 cm pitkät ruostesuojakäsitellyt metalliset kiilat, joiden toiseen päähän aidan tukitolpat lyödään kiinni niille varattuun koloon. Aitapiikkien upottaminen maahan oli yllättäen vaikeampaa kuin osasimme kuvitellakaan. Tarkoitus oli yksinkertaisesti lyödä aitapiikit lekalla tms. niin syvälle maahan kuin piikkiä riittää. Savipohjainen maa ei kuitenkaan antanut helposti periksi. Maa oli rutikuivaa ja todella kovaa. Lisäksi saven seassa oli nyrkin kokoisia ja hieman suurempia kiviä, jotka väänsivät aitapiikit väkisin vinoon. Ei siis auttanut muu kuin kaivaa piikeille sopivan syvyinen kuoppa (n. 40 cm, viimeiset reilu 10 cm piikistä upotettiin kuopan pohjaan hakkaamalla). Aitapiikki asetettiin suoraan ja kuoppa täytettiin hiekalla. Arvelimme hiekan pusertuvan ajan myötä tiiviiksi kerrokseksi, joka tukee tolppaa hyvin. Toisin kuitenkin kävi.

Syksyllä 2001 saimme lyötyä kaikki n. 16 aitapiikkiä maahan ja asennettua vielä kolme aidan tolppaakin, kunnes kelit muuttuivat sateisiksi ja lopulta talvi saapui. Keväällä 2002 huomasimme, että sulaneen lumen vesi oli täyttänyt savimaahan kaivetut hiekalla täytetyt kuopat. Aitapiikitkin olivat vinossa. Vahingosta viisastuneena poljimme kuoppiin hiekan sekaan melkoisen määrän karkeaa soraa. Tämän jälkeen ei sadevedestä ollut enää harmia, hiekkakuopat eivät enää samalla lailla täyttyneet vedestä, vaan tolpat pysyivät tukevasti paikallaan.

Toista aitaa rakennettaessa varmaankin täytämme kuopat sementillä. Sementti ei ainakaan ime vettä kuten hiekka, eikä liiku yhtä helposti paikaltaan. Tosin roudan vaikutus sementtiin hieman arveluttaa. Kääntääkö sopiva routiminen koko aidan aivan vinksalleen? Millä sen voisi estää? Täytyy koettaa kaivaa kirjallisuutta esiin, aitojahan on rakennettu maailman sivu.

5. Tukitolppien asennus

Tukitolppien materiaalina meillä on painekyllästetty 2 x 4" lankku. Lankusta sahattiin sopivan mittainen pätkä ja tolppa lyötiin kiinni aitapiikkiin. Olemme joutuneet jonkin verran hiomaan lankkuja, jotta olemme saaneet ne sopimaan piikkeihin. Tästä huolimatta kakkosneloset eivät sopineet kunnolla kakkosneloselle tarkoitettuun koloon. Tukitolppien päät olivat kovilla, kun löimme tolppia aitakenkiin. Tolpan ja lekan välissä meillä oli ylijäämälankkua, ettei leka tekisi pahaa jälkeä tolpan päähän. Lyötäessä tolppia aitapiikkeihin piikitkin upposivat entistä syvemmälle. Tämä aiheutti ongelmia, koska edellisenä syksynä olimme asentaneet kaikki aitapiikit sopivalle korkeudelle. Nyt joku tolppa upposi 2 cm, joku toinen 20 cm. Joitakin aitapiikkejä ja tolppia tuli siis nostaa. Nostettujen tolppien tukevoittaminen olikin hankalaa - tai lähinnä aikaa vievää puuhaa. Piti jaksaa kärsivällisesti mitata ja tiivistää hiekkaa/soraa tolpan kengän ympärillä.

Tukitolpan kiinnitys. Aitapiikki on jo upotettu maahan ja tolppa lyöty paikalleen.

Tolppien kanssa teimme toisen suuremman virheen. Sahasimme tolpat ennalta määrämittaan ja vasta sitten asensimme tolpat kenkiin. Nyt kun osa kengistä upposi syvemmälle maahan kuin toiset, jouduimme nostelemaan tolppia ettei aidasta tule aallokkoa. Jos olisimme jättäneet tolppiin selkeän 30-40 cm ylimääräistä, olisimme voineet viimeisenä trimmata tolpat oikean korkuisiksi. Noh, toista aitaa rakennettaessa muistetaan sitten tämäkin. Tosin nyt säästimme 16 * 40 cm = 6,4 m kyllästettyä kakkosnelosta...

Tolppia asennettaessa oli lisäkäsille käyttöä. Tolpat piti saada vaateriin niin pystysuunnassa kuin vaakasuunnassakin. Lisäksi tolpat piti saada linjaan. Kyllä siinä säädettiin. Pystysuunnassa pitää muuten muistaa, että tolppa voi olla vinossa useampaan kuin yhteen suuntaan... Lopulta kun saimme kaikki tolpat pystyyn, alkoi aidan muoto ja korkeus hahmottua. Kyllä oli hieno tunne.

6. Lautojen käsittely

Tukitolppien suoristelun lomassa olemme sahanneet valmiiksi raakalaudasta sopivia pätkiä varsinaista aitaa varten. Tukitolppien väliin on tarkoitus laittaa sekä ylös että alas vaakalaudat, joihin kiinnitämme metrin mittaiset pystylaudat vuorotellen kummallekin puolelle. Aitamalli on siis varsin yksinkertainen ja ennenkaikkea saman näköinen molemmilta puolilta. Raakalaudat olemme käsitelleet ensin puunsuoja-aineella ja sen jälkeen vielä maalanneet puhtaanvalkoisella maalilla. Lautojen käsittely on meidän projektissamme ollut se aikaavievin osuus, koska aitaa on rakennettu huikeat 30 metriä. Raakalautaa muuten kuluu n. 350 - 450 metriä, ja tietysti siihen päälle hukkapätkien osuus. 30 metriä aitaa, tämä kaksi kertaa, jotta saamme tukilautojen pituuden = 60 metriä. Sitten metrin mittaisia lautoja n. 10 sentin välein 30 metrin matkan verran, yhteensä 300 metriä. Päälle vielä harjalauta, 30 metriä. Tästä nopea yhteenlasku: 60+300+30 = noin 400 metriä... Kannattaa jo vähän katsoa minkälaista ja -hintaista lautaa aitaansa laittaa. Itse kilpailutimme kolme lautatarhaa lähiseudulta ja valitsimme edullisimman, koska halvimmankin laudan laatu riitti tarpeisiimme.

Puunsuoja-ainetta kului n. 20 litraa ja valkoista maalia hieman enemmän. Kaikki raakalauta käsiteltiin siis kertaalleen puunsuoja-aineella ja kun suoja-aine oli kuivunut, maalattiin lauta valkoisella säänkestävällä maalilla. Aidan valmistuttua maalattiin koko komeus vielä uudelleen kevyellä pintamaalilla. Näin saatiin ruuvinkannatkin piiloon.

7. Vaakalautojen kiinnitys tukitolppiin

Tukitolppiin kiinnitettiin vaakalaudat kulmaraudoilla. Vaakalautoja kulkee kaksi koko aidan pituudelta - yksi ylhäällä ja toinen alhaalla. Sopivan pieniä mutta tarpeeksi tukevia rautoja oli perin vaikea löytää paikallisista liikkeistä. Parikymmentä kappaletta löysimme, mutta nekin piti rautasahalla sahata sopivan mittaisiksi. Lisäksi hinta oli tähtitieteellinen. Tolppia aidassamme on 16 kpl. Jokaiseen tolppaan tulee ylös kaksi rautaa ja alas kaksi rautaa (päätytolppiin vain puolet), eli 15 * 4 = 60 kpl. Onneksi toinen naapurimme oli tuolloin töissä yrityksessä, jossa hänen oli mahdollista itse valmistaa meille sopivia kulmia. Kiitoksemme hänelle suuresta avusta.

Vaakalautojen kiinnityksessä piti jälleen olla tarkkana. Laudan piti olla millimetrien tarkkuudella oikean mittainen, jotta se sopi hyvin tolppien väliin. Lisäksi lauta piti käsitellä ja mielellään maalatakin etukäteen, jotta myös laudan päät saatiin suojattua. Laudan kiinnityksen jälkeen laudan päiden käsittely oli mahdotonta, koska laudan pää oli vasten tukitolppaa. Vaakalautoja asennettaessa suoritettiin myös lopullinen tukitolppien suoristus.

Aita tukevoitui melkoisesti vaakalautojen kiinnityksen jälkeen. Jälleen piti muistaa, että vaakalautojen tulee olla keskenään vaaterissa niin pystysuunnassa kuin vaakasuunnassakin. Yksinään tämän vaiheen tekeminen olisi ollut todella hankalaa - ainakin tällaiselle aloittelijalle.

Aita sai jälleen uutta ilmettä, kun saimme vaakalaudat kiinnitettyä muutaman tolpan väliin.

8. Pystylautojen asennus

Pystylaudat kiinnitettiin vaakalautoihin ruuveilla. Ruuveja on käytetty 4 kpl per pystylauta. Koska tukitolppien väli ei ole vakio (vaikka tarkoitus olikin että väli olisi juuri sopiva laudan leveyden huomioon ottaen), on osa reunimmaisista pystylaudoista jouduttu halkaisemaan sirkkelillä sopivan levyisiksi. Pystylautojen asennusta helpottaa jos asentajalla on apuri, joka tarkistaa vatupassilla, että lauta on suorassa ja pitää kiinni laudasta, kun asentaja ruuvaa laudan kiinni. Ensin kiinnitimme pystylaudat toiselle puolelle aitaa käyttäen lyhyttä laudankappaletta "tulkkina" pystylautojen keskinäisen etäisyyden määrittämiseen. Kun toinen puoli oli valmis, siirryimme toiselle puolelle. Suosittelemme lämpimästi akkuporakonetta.

Pystylautojen asennus oli aitaprojektin helpoimpia vaiheita - ja samalla myös palkitsevimpia. Työ eteni nopeasti (jos valmista suojakäsiteltyä ja maalattua lautaa oli saatavilla), yhden laudan kiinnitys ei kauaa kestänyt. Jaksoimme kuitenkin olla valppaina tämänkin työvaiheen koko ajan. Jokainen pystylauta mitattiin vatupassilla suoraksi, katsottiin silmämääräisesti että näyttää hyvältä ja mitattiin erikseen etäisyys edellisestä laudasta, jotta saadaan vakioitua pystylautojen etäisyys toisistaan. Aurinko helotti ja miehet ruskettuivat.

9. Viimeistelymaalaus

Kun kaikki vaaka- ja pystylaudat oli kiinnitetty, alkoi viimeistelymaalaus. Tässä vaiheessa peitimme huolellisesti ruuvinkannat ja maalasimme vielä toisen kerroksen valkoista maalia jo muuten valmiiseen aitaan. Samalla tuli tarkistettua, ettei mikään laudan reuna ollut jäänyt vahingossa maalaamatta. Tukitolpat olemme jättäneet kokonaan maalaamatta, mikä tuo ryhtiä ja ilmettä muuten niin valkoiseen aitaan. Painekyllästetyn puun väri itse asiassa sointuu hyvin suomalaisen maalaisluonnon värimaailmaan sekä asuntojemme keltaiseen ulkopintaan.

10. Harjalaudan asennus

Tätä artikkelia päivittäessäni aidan harjalauta on vielä asentamatta. Painavin syy lienee ajanpuute, joka vaivasi kumpaakin projektiin osallistuvaa perhettä sään vielä ollessa suotuisa harjalaudan maalaamiselle ja kiinnittämiselle. Näyttääkin siltä, että projekti valmistuu lopullisesti vasta kesällä 2003. Tällä hetkellä (tammikuu 2003) niin lauta kuin suoja-aine ja maalikin on loppu, joten harjalautaa varten täytyy vielä tehdä ostoksia. Harmi, sillä aineita ei menisi enää kovin paljon (n. 30 metriä lautaa käsittelemättä).

11. Loppusanat

Nyt kun aita ollut jo useamman kuukauden paikallaan, on se todettu hyväksi ja työnjälkikin on tyydyttävää. Olemme jälleen saaneet arvokasta kokemusta rakentamisesta. Sen verran ainakin opimme tästä projektista, ettei aidan rakentaminen ole mikään helppo eikä nopea juttu ainakaan harrastelijoille. Kannattaa tutustua etukäteen alan kirjallisuuteen. Siksi päätimmekin kirjata kokemuksiamme ylös. Kirjastoista ja netistä ei juuri apua löytynyt, paikallisesta Agrimarketista ja Rautiasta sitäkin enemmän. Kylänmiehiltä tietty saisi hyviä - mutta keskenään ristiriitaisia - neuvoja. Muista kuitenkin, että aidan perustaminen on tärkeintä. Lautoja aina vaihtaa niiden lahotessa, mutta tolppien vaihto ja suoristus on jo isompi urakka.

Niin, ne kustannukset. Ne varmaan kiinnostavat monia. Työkaluja emme projektia varten hankkineet, mutta niitäkin tarvitaan: lapioita, leka, vatupassi, mitta, kyniä, saha, höylä, kottikärryt, peräkärry, maalaustelineet... Kaiken muun jouduimme ostamaan erikseen tätä projektia varten. Neljä pensseliä (kaksi isompaa ja kaksi pienempää), monta kiloa säänkestäviä ruuveja, akkuporakoneeseen lisää teriä, ainakin 350 metriä raakalautaa, n. 40 metriä kyllästettyä kakkosnelosta, 16 kpl aitakenkiä, litroittain suoja-ainetta ja maalia, kulmarautoja, olutta sixpack jos toinenkin jne. Kustannustekijöitä kyllä oli. Laudan valinnassa olimme erityisen tarkkoja. Koska lautaa meni paljon, siinä pystyi metrihinnassa säästämään melkoisesti. Kustannukset jakautuivat tasan kahden perheen kesken, ja onneksi pidemmälle aikavälille. Lopetin kustannusten laskemisen, kun yhteiskustannukset ylittivät 300 euroa (n. 1800 mk). Tuossa vaiheessa ei kiinnostanut enää laskea senttejä, aita vain piti saada valmiiksi. Todennäköisesti se toinen samanlainen aita saa odottaa vuoroaan vielä jonkin aikaa - niin rahat kuin aikakin ovat löytäneet parempia kohteita kuin 400 metriä lautaa.

Aita jakamaan taloyhtiön pihamaata

Sisällysluettelo

1. Lähtöpiste